Tauteja historiasta ja läksiäiset

25v naispotilas, jolla kolmen päivän ajalta kurkku karhea, ääni maassa ja silmät punoittavat, hieman kuumetta? Läiskäistä loppuvaiheessa violetin sävyistä (mustalla!) ihottumaa kauttaaltaan? Aikuisen tuhkarokko sanoo Epiphania. Vaikka itse olin menehtyä siihen kaksivuotiaana niin kovin selviä muistikuvia taudista ei ole. Suomessahan sitä ei käytännössä tapaa kattavan rokotusohjelman ansiosta ja hyvä niin, sillä se on yksi eniten lapsia surmaavista sairauksista.

75v nainen oli edellisenä päivänä menettänyt tajuntansa kesken kaiken ja tuotu sairaalaan. Vähän kuumeili, ei kouristanut. Ei korkeaa verenpainetta tiedossa eikä nyt mitattavissa, joten tuskin kyseessä voi olla aivoverenvuoto ei edes infarkti. Halvausoireita ei havaittu. Hieman niskajäykkyyttä kylläkin ja ja selvä kosketusarkuus joka puolella. Pystyi nielemään, mutta ei kommunikoimaan. Epiphania meni ja otti selkäydinnäytteen, joka oli samea. Labra vahvisti sen meningokokiksi eli hyvin vaaralliseksi tarttuvaksi aivokalvontulehduksen aiheuttajaksi. Itselläni on siihen rokotus, mutta täällä tauti on siis arkipäivää ja edellyttää potilaan eristämistä tartuntariskin minimoimiseksi. Alun perin valittu hoito oli oikea, mutta annosta piti oleellisesti lisätä. Tauti voi muutamissa tunneissa aiheuttaa kuoleman, mutta ehkä osin aloitetun lääkityksen ansiosta tässä taudin eteneminen ainakin tuntui pysähtyneen. Molemmat taudit itselle uusia kokemuksia eli kyllä täällä lähes päivittäin suomalainen yleislääkäri vielä oppii uutta.

Koska olin varautunut lähtemään jo seuraavan päivän iltana niin "kaikki" työkaverit ja sairaalan johto ilmeistyivät läksiäisillalliselle asunnollemme. Tunnelma oli haikea. Kuutisen viikkoa oli mennyt nopeasti ja todellakin tuntui siltä, että juuri kun alkoi päästä jotenkin vauhtiin niin tuli lähdön aika. Niin kai se usein on. Sain kuulla kehumisia ja taas mahtavaa yhteislaulua, joka soi kauniisti kaskaiden ja sirkkojen säestäessä Tansanian illassa. Läksiäislahjaksi sain juhlavan takin, joka näkyy kuvassa.