Traumaattinen viikonloppu

Niin kuin jo aiemmin mainitsin traumojen suuri osuus on yllattanyt. GHkurssilla opimme, etta erityisesti liikenne on nuoren autokulttuurin maissa suuri vaaratekija. Kylla sen on taalla syrjakylallakin todennut, vaikka olen ylistanyt kuinka autotonta taalla on. Ne muutamatkin autot loytavat toisensa tai hukkaavat tien ja moottoripyorat ajelevat ihmisten yli. La-iltana kavellessamme Muchon kanssa kuulimme sairaalan ambulanssin ulvahtavan liikkeelle. Oli tapahtunut kolari, jossa vammautui ja josta tuli sairaalaan 5-6 ihmista.

Viikonlopun aikana oli otettu sairaalaan sisalle 35 uutta potilasta ja heista 16 oli traumapotilaita: Saaren avomurtuma ja kallonmurtuma 14 v, jonka yli moottoripyora oli ajanut. Yksi puusta pudonnut ranne- ja solisluumurtuma. Kahta oli lyoty niin, etta otsassa oli haava, kolmannella vain kuhmu. Yksi perhevakivallan uhri. Yksi rintaan mukiloitu. Kolarista parilla ruhjeita, yhdella kyynarpaamurtuma ja yhdella olkapaavamma ja saarimurtuma. Kahdella muulla kyynarvarren murtuma, yksi nilkkamurtuma. Yksi solisluumurtuma. Jalkapallossa oli tullut parin kylkiluun murtuma ja ilmarinta.

Paivan haaste: Olin jo lahdossa töistä kun traumat jatkuvat. Meilla on silmapoli, jota vetaa pari siihen koulutettua sairaanhoitajaa. Toinen heista tuli pyytamaan apua. Edellisena iltana kaveri oli heittanyt toista nelivuotiasta kivella silmaan ja hoitaja oli tehnyt aivan oikean diagnoosin: silma oli todennakoisesti puhki. Silman puhkeaminen on ongelmallinen itse vamman lisaksi siksi, etta kun elimiston puolustusjarjestelma paasee vamman kautta kosketuksiin silmakudoksen kanssa, niin muutaman viikon kuluttua alkaa terveenkin silman hylkimisreaktio ja sekin ollaan vaarassa menettaa. Siksi pahasti vaurioitunut silma joudutaan usein kokonaan poistamaan jaljelle jaavan pelastamiseksi.

Toimintaohje on, etta jos epaileekin silman olevan puhki, sita ei pida enempia tutkia, vaan peittaa molemmat silmat ja kuljettaa potilas valittomasti silmalaakarin tutkittavaksi. Taalla ohjeeseen kuuluu lisaksi antaa lihakseen antibioottipistos ja antibiootin valintaa hoitaja tuli lahinna kysymaan.

Nyt oli siis jo lahes vuorokausi kulunut. Ensin katsoin Communicaattorista ohjeita; no ei Suomessa puhuta silmaperforaation kohdalla systeemiantibiooteista mitaan, koska siella on aina jostain silmalaakari saatavilla. Sitten sanoin, etta soitetaan sinne Mbeyan silmapolille ja kysytaan toimintaohjeita. Hoitaja sanoi, etta ei hanella ole hajuakaan puhelinnumerosta, koska ei taalla ole tapana soittaa (siis lahinpaan keskussairaalaan...). No onneksi olin itse verkostoitunut: minullahan oli Muchon numero kannyssa ja han on toissa siina sairaalassa. Sain Muchon viela kiinni ja han lupasi selvittaa silmapolin numeron.

Numeroa odotellessa loytyi silmapolilta pari kirjaa, joista kolmannesta loytyi jollakin lailla sovellettava ohje lihakseen pistettavista antibiooteista silmavammojen yhteydessa. Toinen laake loytyi meilta ja toiseksi piti valita lahinna siihen tarkoitukseen sopiva mika meilla sattui olemaan. Sitten vakuutettiin äitiä siita, etta tata vammaa ei voi hoitaa nain kuntoon, vaan on pakko lahtea Mbeyaan erikoislaakarin hoitoon.

Aiti sanoi etta se on mahdotonta - rahaa ei ole. Matka Mbeyan sairaalaan meidan talon ambulanssilla (pelkat polttoainekulut peritaan) maksaisi 80 000 TSh... Cokispullo, joka sekin on monelle paikalliselle lahes ylellisyytta maksaa 400 niin etta revi siita. Jostain pitaisi saada pelkastaan matkaa varten 200 cokispullon verran paaomaa kasaan (mita se cokis Suomessa maksaa pikkupullo?) (80000 Tsh on noin 50 e ja silla ostaa ehka 500 nelion talotontin nailta main syrjasta.) Matkan jalkeen pitaisi viela maksaa sairaalamaksut. Bussilla paasisi takaisin selvasti halvemmalla.

No tana iltana ei mitaan julkisia enaa mene. Antibiootit aloitettiin ja lapsi sijoitettiin vuodeosastolle. Seuraavana paivana Mucholta tuli puhelinnumerot - silmapoli ei tiettavasti paivysta. Samoin seuraavana paivana aiti ilmeisesti sai sen verran rahaa kasaan, etta lahti Mbeyaan.