Pojat on poikia ja talo taynna tyttoja

Infektioihin ja jollain tapaa synnytyskoplikaatioihin olin talla reissulla varautunut, mutta traumatologisten potilain suuri osuus yllatti. Melkein joka paiva on yksi kaksi luuta poikki ja niinkuin olette lukeneet niin aika hankalia valilla. Kipsirullia meilla kylla on, ihosukkaa taisi juuri tulla, mutta pehmustevanua ja kreppipaperia kipsin alle ei ole. Sekin on paikallisille tullut uutena asiana, etta kipsin pitaisi yltaa reilusti yli terveiden nivelien.

Paivan haaste: Kaikkea ne pojat keksii. Pari noin 7v poikaa oli ollut leikkimassa. Banaanipuun runko on melko hauras sipulimainen, mutta 20-30 cm paksu ja 3-4 metria korkea ja latvus on suuri. Toinen poika oli alkanut sahata tms. sita poikki niin eikos kaveri ollut jaanyt alle. Ja talla kertaa pirstaleinen reisiluun keskiosan murtuma. Kun on pieni mies ja pienet luut niin naiden valineilla ei talla kertaa kilkuteltu mitaan vaan laitettiin ulkoinen veto liimasiteella. Siina on pojalla hikiset nelja viikkoa maata paikoillaan jalan luutumista odotellessa. Kuulemma reilun viikon paasta nama potilaat jo kiertavat jalan akselin ympari kuin hyrra leikkiessaan.

Alkuviikosta siis Judith tuli tanne ja han on viikon kertanyt kanssani osastoja. Paikallisilla oli kai tarkoitus majoittaa meidat kaikki kolme kollega Riitta mukaan lukien eri asumuksiin, vaikka Lucyn piti ruokkia meidat kaikki. Ehdotimme etta voisimme kylla asua samankin katon alla koska vierastalossa on kolme erillista makuuhuonetta niin Lucylle se olisi huomattavan paljon yksinkertaisempaa niin ruuanlaiton kuin siivoamisenkin kannalta. Tasta ehdotuksesta ihastuttiin kovasti ja torstaina Judith sitten muutti samaan korteeriin. Kollega Riitta tuli myohaan pe-iltana ja nyt talossa on elamaa ja seuraa ihan eri lailla. Ei tarvi enaa saikkya omaa varjoaa eika jutella seinille. Vahan elamisen meininkia.