Uutta osaamista

Lauantaina olisi talla kertaa ollut jumalanpalvelukseen 1,5 h kavelymatka per suunta. Jatin sen kuitenkin valiin kun Riitan tulo oli mennyt niin myohaan ja paallimmaisiin kysymyksiin vastattuani nukkumaan meno oli venahtanyt puolille oin. Jostain syysta toimeksiantajamme edustaja ei ollut nahnyt aiheelliseksi informoida kollegaa siita, etta toinen suomalainen laakari on paikalla.

Aamulla herattyamme ylil Mwakalo lahti kierrattamaan paikkoja. Sovimme kuitenkin pian etta mina voin hoitaa perehdytyksen loppuun. Mwakalo oli siita erityisen kiitollinen, silla han pystyi kayttamaan saastyneen ajan seuraavan paivan matkan valmisteluun. Samoin sovimme, etta hoidan takapaivystajan tehtavat tukeutuen Riittaan mahdollisissa synnytystapauksisa. Mwakalo oli lahdossa heti aamusta 1500 km paahan Kenian rajalle Luterilaisia sairaaloita Tansaniassa hallinnoivan organisaation ELCT:n organisaatiotapaamiseen ja palaisi vasta viikon kuluttua perjantaina. Jatkoimme siis itseohjautuvalla systeemilla koko viikon.

Kavimme siis lapi rakennukset, osastot, sairaskertomusten rakenteen ynna muita tyohon liittyvia kaytannon asioita ihan selvalla suomen kielella. Loytyi myos swahilinkielinen aitiyskortti, jonka rakenne vastasi hyvin suomalaista ja kielesta huolimatta spesialistin oli helppo loytaa sielta haluamansa tieto. Muuten paiva meni ymparistoon kavellen tutustuessa ja kuulumisia vaihtaessa. Olemme kaikki hyvin sopeutuneet yhteisasumiseen ja aloittaneet myos yhteisten matkojen suunnittelun.

Paivan haaste: Varhain aamulla sairaalan oli tuotu edellisena paivana kolmannen lapsensa synnyttanyt 28 v nainen, joka oli pian synnytyksen jalkeen menettanyt tajuntansa. Koska han ollut seuraavaan paivaan mennessa vironnut hanet tuotiin sairaalaan. Matkan aikana - joka on hyvin rankka nailla surkeilla teilla - vauva oli menehtynyt. Meningiittilaakityksesta huolimatta aitikin menehtyi seuraavan vuorokauden kuluessa. Taalla on hyvin paljon nuoria leskia - niin mies- kuin naispuolisia.