Pahnahisen paiseet

Tuo ilmio milloin minkin laakkeen loppumisesta jatkuu kiusallisena. Meilla on taalla osastoilla lajapain potilaita, joiden hb keikkuu tuossa 50-70 kieppeilla ja vahan vasyttaa ... ei ehka ihme. Syita on monia: suolistoloiset, malaria, huono ravitsemus, pitkaan kestaneet tulehdukset kuten tubi, naisilla runsaat kuukautiset ym. Raskaana oleville pitaisi ehdottomasti syottaa rautaa. Ensimmaisena raudanpuutteesta karsi vastustuskyky, joka siis jo monella on hivin heikentama.

En oikein usko ravitsemukselliseen ohjaukseen, kun tietaa, ettei heilla juuri valinnan varaa ole. Ja esim. aidspotilaat ovat yleensa kovin ruokahaluttomia sen lisaksi, etta ovat aarimmaisen koyhia. FeFo eli rauta+foolihappoyhdistelma on se tavallisin valmiste, mutta sita ei juuri pariin viikkoon ole enaa ollut. Alkaa mielikuvitus loppua, kun tietaa, etta tuon tason anemia hidastaa jo varsin suurella todennakoisyydella toipumista. Taytyy todeta kuin kioskia pitanyt savolaismummo sota-aikaan, kun hanelta kysyttiin, etta onko mitaan suuhun pantavaa. "Ka ei oo muuta kuin ongenkoukkuloita..." Miten olisi rautanaulat imeskeltaviksi?

Kylla paallimmaiseksi jää sairaalan perustoiminnoissa se vaikutelma, etta moni asia on vahan niinkuin tuurissaan. En tarkoita talla osaamista ja kaden taitoja vaan toimintaa. Kylla melkein joka paiva osastokierrolla kay ilmi, etta korkeintaan kaksi kolmasosaa edellisena paivana pyydetyista labra- ym. tutkimuksista on hoidettu ja tulokset saatavilla seuraavana paivana. Jos hoitaja onkin tutkimukset muistanut pyytaa, niin rtghenkilo on poissa paivan tai kaksi tai ainakin tulokset ovat jaaneet toimittamatta labrasta osastolle. Tama korostuu, jos yhtaan aletaan lahestya sairaalan normaalia tayttoastetta. Kuten tiedossa on tiedonkulku on sairaalan toiminnalle haaste ja kylla se on sita taallakin. Kun maanantaina oli vahan enemman uusia potilaita ja rtghenkilo viela hukassa, niin tiistain kierrolla ei oikeastaan ollut tuloksia kaytettavisssa lainkaan edellisena paivana pyydetyista. Edellisen paivan kiireeseen siina vedottiin, mutta sairaala kay nyt siis noin 50/96 tayttoasteella. Mainittakoon etta sairaalan virallinen petimaara on 120, mutta kun se tuntui suurelta niin kavin laskemassa sangyt ja sain 96. 120 selittyy silla, etta saadaan isommat valtionavut...

Paivan haaste: Meilla kavi viime viikolla osastolla muutaman paivan sellainen kolmevuotias tytto, jolla oli vatsan alueella kivulias turvotus. Kaksi kolme paivaa han oli ollut yhtakkisesti itkuinen yota paivaa. Ei kuumetta, ei traumaa, ei paikallista punoitusta. Hyva yleiskunto. Kotiutin hanet vastentahtoisille vanhemmille silla ajatuksella, etta han oli kaatunut vanhempien huomaamatta ja saanut mustelman/verihyytyman ko. alueelle, joka kylla reilussa viikossa sulaisi pois. Metsaan meni.

Han tuli takaisin eilen, kun parulle ei tullut loppua. Ei edelleenkaan kuumetta eika mitaan yleisoiretta, vaan kivulias normaalin ihon varinen alue navan alapuolella. Vatsa avattiin leikkurissa ja subkutiksen ja fascian valisessa tilassa oli lokeroinen runsaasti markaa sisaltava abskessiontelo. Haava jatettiin auki, etta sita voidaan paivittain huuhdella.

Ma olen mielessani kritisoinut naiden paikallisten aktiivisuutta pistaa jokaiseen aristavaan pallukkaan neulalla ja aspiroida, mutta taytyy myontaa, etta naita yleisoireettomia paiseita kavelee vastaan viikottain. Ne eivat ole sellaisia ihossa olevia pallukoita kuin meilla, joista heti paalta nakee mita sisalla on. Iho paalla on ihan siisti, mutta aristava ja pullottava. Usein nama ovat hyvakuntoisia lapsia tai nuoria aikuisia ja mitaan infektioporttia ei loydy. Lapaluun paalla, reiden etupinnalla, vatsapeitteissa ym. aivan odottamattomissa paikoissa.