Motocrosstulikaste

Viela perjantaina aamupaivalla olimme siina kasityksessa, etta minut, Riitta ja Judith oli kutsuttu Lucyn 19v tyttaren ylaasteen paatosjuhlaan. Olin siis sopinut la muuta ohjelmaa kun asia selvisi. Tuplabookkauksen takia naisvaki lahti koulun paattajaisiin.

Aiemmalla kaynnillani adventtiseurakunnan tilaisuudessa olin luvannut pitaa siella hengellisen puheen jumalanpalveluksen yhteydessa ja se paiva oli tanaan. Menin paikalle moottoripyoralla ja tapasin siella mm. ystavani Lothin perheineen. Tanaan odotin myos Iteteen saapuvaksi Tampereella tapaamaani tansanialaiskollegaa Muchoa. Han oli kaksi viikkoa aiemmin aloittanut europalvelut Mbeyan sairaalassa ja lupasi tulla katsomaan Iteten puitteita. Tilaisuuden loppupuolella sain Mucholta viestin, etta kaikki julkiset kyydit Tukuyusta Iteteen olivat jo silta aamulta menneet. Olin varautunut lahtemaan hanta hakemaan moottoripyoralla, jos muuta vaihtoehtoa ei ole vaikka tiesinkin matkan varsin haasteelliseksi. Reilu 40 km niin lujaa kuin uskalsin ja aikaa kului 1h 45 min siina kivikossa ja pöpelikössä. Puolet matkasta on ylamakea ja puolet alamakea, korkeuserot enimmillaan 700 m. Alamaet ovat tunnetusti moottoripyoralla hankalia, mutta kaatumatta selvittiin kuin myos paluumatka kaksi paalla.

Mucho on alun alkaen kotoisin aivan perakylilta, mutta han sanoi, etta viiteentoista vuoteen heillakaan pain eivat tiet ole olleet nain surkeassa kunnossa. Ja nyt on sentaan kuiva kausi. Paasimme siis onnellisesti umpipolyisina perille ja Mucho ihmetteli paikkoja. Kiertelimme nurkat, kavimme kylilla ja han kopioi minulta parit valokuvat kurssiporukasta. Juttelimme Judithin ja Riitan kanssa iltaan pitkaan.

Paivan haaste: Ajomatka kaksi paalla. Vain kolmesti oli kaatuminen lahella.