Kun tulin Iteteen olin haavellut safarista jossain valissa. Lahin luonnonpuisto olisi Ruaha (http://www.tanzaniaparks.com/ruaha.htm) . Matkaa olisi kuitenkin yli 520 km ja kun naytti silta, etta kaikki kyydit pitaisi maksaaa yksin niin unelma alkoi haihtua. Mutta sitten keskustelimme aiheesta Judithin kanssa ja kun Riitta saapui ja sanoi, etta ehdottomasti niin suunnitelma alkoi hahmottua.
Lahes koleana pe-aamuna 26.10 klo 4.30 alkoi kyyditys Tukuyuun linja-autolle. Olin jo unohtanut kuinka surkeassa kunnossa tie oli ja matka alyttoman pitka, mutta vihdoin hyvin ravistettuina olimme klo 6.00 linja-autoasemalla ja bussi lahti 6.30. Mieletonta rallia Iringaan, jossa olimme klo 12.00. Loysimme ravintolan ja soimme ja klo 14.00 Tandalan auto saapui meita noutamaan viimeiselle 120 km rupeamalle, josta puolet oli lahes yhta surkeaa kuin Iteten tie. Perilla odotti mahta rauha luonnon keskella. Tandala Campin sivusto kertokoon yksityiskohdat (http://www.tandalatentedcamp.com/ ) . Heti puolen tunnin kuluttua kavimme oppaamme Moseksen johdolla reilun tunnin lenkin ymparoivassa metsassa, jossa kaikkialla nakyi norsujen ym. elainten jalkia. Illallinen kuutamossa puolen tusinan villinorsun juodessa 15 m paassa uima-altaalla ja yhden tuijottaessa seuruettamme 7 m paassa oli kylla aika mieleenpainuva kokemus. Ruoka tuli ranskalaisesta keittiosta, joten ei valittamista. Illalla nukkumaan meno tolppien varassa olevaan telttaan, jonka alapuolella juomapaikalla liikehti koko ajan puolisen tusinaa norsua... ei ollut ihan helppoa, mutta tosi janskaa...aivan mieleton paikka.
Yolla norsut törähtelivät teltan alapuolella. La-aamuna lahto klo 6.00 Ruahan puistoon koko paivan retkelle 20 km paahan. Kaikkea nelijalkaista mita nettisivu lupaa. Leijona jahtaa antilooppia muutaman metrin paassa avoautostamme...kaykaapa katsomassa. Kun palasimme leiripaikalla oli taas kymmenkunta norsua ympari pihaa...niita on Ruahassa 10 000!
Rasittamatta lukijaa enemmilla yksityiskohdilla sunnuntaina vierailimme masai- seka paikallisen asumuksen kylassa Tungamalungassa ja iltapaivalla kavimme jalleen Ruahan puistossa kokemassa mm. auringonlaskun. Pimealla saavuttuamme takaisin paviaanit ja norsut toitottivat leijonahalytysta - illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmaiseksi.
Ma oli taas matkapaiva ja hieman jai aikaa tutustua myos Iringan kaupunkiin. Nyt linja-auto teki matkan puolta tuntia edellista nopeammin - aivan jarjetonta rallia ja tuntui, etta vanha auto hajoaa joka kuopassa kappaleiksi. Ihmeen kaupalla tulimme perille Tukuyuun ehjana - kunnes taas alkoi se hoykytys kivikossa 1,5 h. Ihmeen kiva oli olla taas perilla tutussa ymparistossa.
Kokemus safarista oli todella mahtava ja bussimatka niin jarkyttava kun se Tansaniassa tapaa olla. Toivottavasti safarille paasee joskus viela uudestaan.
Vaikka oli huippumielenkiintoista niin tarkkaavainen lukija havaitsee, etta mitaan haastetta naihin paiviin ei tuntunut liittyvan.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti