Konsultaatiot

Taalla voi tietenkin konsultoida toisiaan, mutta paikallisten teoreettinen osaaminen ei oleensa ole samalla tasolla kuin kaytannon osaaminen - paitsi Epiphanialla joillakin osa-alueilla ja hanesta saa saa kylla ihan hyvan vastuksen. Koneellista ja kirjallista lisamuistia pitaa olla (ks. myohenmmin kohta Apuvalineet).

Sitten on niita potilaita, joita ei taman kaltaisesa paikassa voi hoitaa ja heita tekisi mieli lahettaa eteenpain. Ensin tulee vastaan raha; onko potilaalla varaa matkustaa noin 30 km edes Tukuyun valtion sairaalaan ja omaisilla varaa vastata hanen yllapidostaan siella. Sitten tulee vastaan luottamuspula eli etta potilas ei suostu lahtemaan sinne.

Mbean kaupungin isomman sairaalan suhteen ei liene luottamusongelmaa, mutta kustannukset moninkertaistuvat - monesti yli sietokyvyn. Tai meille sanotaan, etta mennaan ensiin kotikylaan hankkimaan rahoja kasaan. Mita sielta Mbeyasta sitten saa? Kuulemma toukokuun jalkeen siella ei ole ollut pediatria. Psykiatrisia lahetetaan kuulemma lahinna Dariin (1000 km) ja paikan nahneena epailen saako sielta vastinetta rahoilleen. (Psykiatrinen hoito on ilmaista, mutta matkustaminen ja huolto kaukana kotoa maksavat.) Keskeiset erikoisalat muuten hoitunevat jotenkin, mutta hoitoon paasyn viive voi akuuteissakin diagnooseissa olla kasittamaton.

Kaytannossa potilas menee itse rahan ja lahetteen kanssa sairaalan oven taakse ottamaan selvaa millaista apua on saatavissa. Ainoa erikoislaakari saattaa olla paivia poissa. Siina on vastuuta myos lahettavalla laakarilla: jos vaiva suinkin olisi hoidettavissa kotikonnuilla niin kustannukset olisivat vain murto-osa. Mikaan posti ei kulje eika tuo polikutsua ja esim. leikkaukseen tullaan sovitusti oven taakse kahden kuukauden kuluttua eli kaytannossa katsomaan mika on tilanne. Jos tilanne on hyva potilas otetaan tuolloin vuodeosastolle ja saatetaan viikon kahden sisalla leikata.

On hyvin todennakoista, etta potilas on hukannut saamansa lahetteen, jos sita on koskaan ollutkaan ja sairaalassa kollega aloittaa pohdinnan potilaan kertomuksen pohjalta ilman tietoa aiemmista tutkimuksista jne. Potilas ei valttamatta tieda miksi hanet on sairaalaan ohjattu - niin kuin ei Suomessakaan.