Tanaan sitten saimme taman jakson ensimmaisen kunnon vesisateen. Ukkonen on jyrissyt vuorilla jo useanpana paivana ja muutama vesitippa on saatu, mutta polyn nieleminen on silti jatkunut entiseen tapaan. Tanaan kuitenkin satoi reilun puoli tuntia, ei kuitenkaan mitaan kaatosadetta. Muuten Epiphania kertoo, etta tama on varsin sateista aluetta, viela syyskuussa sateli harva se paiva. Helmikuusta huhtikuuhun on rankimmat sateet ja Epi kertoo, etta vetta saattaa tulla viikkokin yota paivaa. Nyt se vahan puhdisti ilmaa, mutta ei mitenkaan raikastanut.
Paivan haaste: Kahta paivaa aiemmin meille oli saapunut kuusikymppinen opettaja, joka oli aiemmin ollut terve eika kuulemma tupakoinut. Paivan aikana oli alkanut hyvin lyhyessa ajassa epamiellyttava ylavatsakipu ja oksentelu. Ei kuumetta eika ripulointia. Muu perhe oireeton. Alettiin hoitaa hankalana happovaivana/gastroenteriittina. Yö oli kuitenkin ollut surkea ja koko seuraavan paivan oksentelu jatkui, vaikka vatsa ei juuri palpoiden aristanut. Verenpaineet hyvat eika anemiaa. Meilta oli happosalpaajatkin kaikki lopussa ja seuraavakin yö oli ollut surkea. Aamulla potilas yllattaen kuoli.
Kyselin tyokavereilta tietavatko he mika on sydaninfarkti. Eivat olleet koskaan kuulleetkaan. EKGlaitetta talossa ei ole. Sepitin tarinan aortan dissekaatiosta, vaikka potilaalla ei kummemmin verenpainettakaan ollut. Sen ylos kirjattuani jain viela miettimaan, etta taisi olla sittenkin Iteten ensinmainen sydaninfarkti. No ASAa kummenpaa sydanlaaketta taalla ei ole eika sita oikein uskaltanut antaa dissekaatiokandidaatille. Molemmat taudit ovat tunnetusti tappavia paremminkin varustetuissa yksikoissa.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti