Maassa maan tavalla

Osastolle oli tullut 9 kk tytto kohtalaisen hengenahdistuksen kanssa. Ihmeteltiin kierrolla kaulan alueen turpeutta ja todellakin: subkutaani emfyseema. Olipas janna enka ole Suomessa ikina nahnyt vaikka dg on jaanyt mieheen perusopintojen radiologian luennoilta. Aluksi vahan saikahdettiin Epin kanssa, mutta pienen opiskelun jalkeen totesimme etta ilmio lahes aina hoituu itsekseen pois eika vaadi toimenpiteita.

Paivan haaste:Edellisena iltana myohaan oli 5 km paassa auto ajanut tielta. Kuski oli kuollut ja matkustaja 30 v mies tuotu meille. Reisi naytti paksulta ja rtgkuva vahvisti siistin reisiluumurtuman keskelta. Aamurapsalla puhuivat tibiavedon laitosta yleisanestesiassa. Kommentoin etta meilla kylla tavataan laittaa paikallispuudutuksessa. Co Henri ilahtui siita kovin ja lupasin tulla nayttamaan.

Myohemmin paivalla tajusin, etta olin puhunut lapia paahani. Suomessa tibiaveto laitetaan puuduttamalla iho ja periosti saaren ylaetuosista ja poraamalla teroitettu 1,5-2 mm paksu teraspiikki luun lapi hellavaraisesti. Hyvin puudutettuna siina ei ole mitaan ongelmaa. Kun potilas oli meilla toimenpidehuoneessa puudutettuna aloin kysella valineita. Minulle tuotiin 5-6 mm paksu terasnaula ja ortopedinen vasara. Ymmarsin miksi taallapain homma tehdaan yleisanestesiassa (taalla ei ole varaa kertakayttoisiin luupiikkeihin vaan kaytetaan paksumpaa monikayttoista). No ruvettiin kilkuttelemaan ja alku meni ihan hyvin, mutta sitten potilas alkoi irvistella. 100 mg iv. Petidilla siita selvittiin. Taitavat taas nukuttaa ensi kerralla.