Sunnuntain seremonia

Sunnuntaiaamu oli leppoisa niin kuin taalla viikonloppuisin yleensa. Menimme luterilaiseen kirkkoon kymmeneksi. Talla kertaa kirkko oli vain puolillaan. Menot olivat tuttuun tapaan swahiliksi ja musiikki oli jalleen erityisen nautittavaa. Yritimme Judithin ja Riitan kanssa jalleen istuutua salin takaosaan, kun meidat tultiin noutamaan ja istutettiin alttarista seuraaviin penkkihin. Jos viela muistatte viime sunnuntaista niin comme monitoimiHenry toimi kappalaisena. Talla kertaa paivystajaco Ali oli sahkokitarassa, kosketinsoittimissa ja kuoron vetajana jumalanpaveluksen ajan. Riitta ja Judith odotetusti esiteltiin seurakunnalle ja he kertoivat hieman itsestaan. Kesken jumalanpalveluksen Ali kavi virantoimituksessa. Jumalanpalveluksen jalkeen kirkkoherra pyysi meita seuraamaan itseaan kirkosta poistuttaessa ja kuoro esiintyi meille viela erikseen kirkosta ulos paastyamme.

Ali vinkkasi minut kirkon jalkeen katsomaan juuri tullutta vatsakipuista umpparia epaillen. Ei tuntunut leikattavalta ja nuoren miehen masu rauhoittuikin muutaman paivan kuluessa.