Toinen viikko ja uusia voimia

Rutinoidusti kokoonnuimme ma klo 7.30 aamurapsalle, jossa mainittiin uudet potilaat pe aamusta alkaen. Ylilaakari oli paikalla ja uutena kasvona tuore amo Epiphania. Han on ehka 35v rouva, jonka pso on juuri valmistunut laakariksi ja aloittanut internshipvuotensa Mbeyassa. Kaksi lapsista on miehen kanssa Mbeyassa ja yksi Epiphanian kanssa taalla. Epi oli taalla kuusi vuotta co:na lasten ja valilla muillakin osastoilla. Kaksi vuotta sitten han lahti lukemaan amoksi ja heti valmistuttuaan palasi tanne. Hanella on teoria todella rautaisesti hanskassaan ja varsinkin lasten puolen infektioiden kaytanto menee vaikka unissaan. Kaymme hanen kanssaan valilla tiukkoja argumentointeja hoitolinjoista ja se on ihan rakentavaa.

Mika parasta Epi puhuu tosi hyvaa enkkua ja JUTTELEE kun miehenpuolet yleensa vain vastaavat kysyttaessa. Han ottaa hyvaa kovennettua anamneesia - se tosin hidastaa kertoa ja kun meika on pihalla kielesta niin valilla se vahan turhauttaa. Kaannos saattaa olla vain kolme sanaa pitka. Kylla mina hanen tiedan silti asiaa puhuvan, mutta joskus mina siirryn jo seuraavaan potilaaseen jutun kestaessa. Esimerkiksi rapsalla Epi puhuu enkkua vaikka esim. Mwakalo vastaa hanelle swahiliksi. Annan omasta puolestani olla.

Toinen uusi kasvo on Judith, saksalainen 5v laaketieteen opiskelija, joka valivuotenaan tuli kahdeksi kuukaudeksi tanne oppimaan tropiikin medisiinaa.

Paivan ohjelma oli piispantarkastus. Piispa on sairaalan eli sairaalaa yllapitavan organisaation (www.health.elct.org) ylin paatoksentekija. Han seurueineen (esim. nelja saksalaista teologia) piti paivapalaverin klo 10.00, jolloin koko henkilokunta kokoontui. Ensi sanoikseen tama Saksassa koulutuksensa saanut leppea mies lausui enkuksi vuolaat kiitokset Suomen rotarilaakareille ja saksalaisille yhteistyotahoille, joiden ansioista han osaltaan kertoi sairaalan selvinneen yli kaikkein vaikeimpien viime vuosien (rotarit jeesaamassa v. 2002 alk.). Suomesta on tullut lahinna laakareita (tosin 2 v tauko ennen minua) ja Saksasta ymmartaakseni materiaalista apua. Kiitokset han pyysi valittamaan edustamillemme tahoille ja vapautti sitten meidat fiksusti lasnaolosta siirryttyaan kayttamaan swahilia muulle henkilokunnalle. He jaivat visioimaan sairaalan tulevaisuutta.

Mina perehdytin silla aikaa Judithin paikkoihin. Klo 13.00 oli lounas piispan seurueelle asuttamassani vierastalossa ja piispa istutti minut ja Judithin vierelleen paapoytaan yhdessa muiden saksalaisten kanssa niin etta saatiin ruokailun lomassa turista mukavia. Han kutsui minut kaymaan Tukuyussa toimistossaan ennen USAan lahtoaan. Mukavan ja ymmartavaisen tuntuinen mies, jonka kotikyla on parinkymmenen km paassa. Lounaalla tapasin myos dr Ntulin, joka kertoi joutuvansa palaamaan Dariin asioiden vaatiessa. Kertoi tulevansa ehka viikon kuluttua toihin. Tata kirjoitettaessa on kaksi viikkoa kulunut eika mitaan ole kuulunut hanesta.

Kiersin siis Epin kanssa ja totesin erinomaisen rutiininsa ja tietotasonsa ja reippaat otteensa. Minun etuni oli vain se etta tunsin osan potilaista entuudestaan. Piispan takia olimme myohassa kun polipotilaitakin oli ilmestynyt paikalle. Hieman hikisempi paiva mutta siihen oli siis syynsa. Paivan paattyessa tuli paikalle jumiutunut synnyttaja. Kun homma ei edennyt Epi teki sektion.

Paivan haaste: Edellisena paivana oli saapunut 4v poika pyoraonnettomuudesta saaren alaosan avomurtuman kanssa. Ihoa oli ehjana vain saaren takaosassa ja co Henry oli kylman rauhallisesti reponoinut ja suturoinut jalan ja laittanut takalastaan. Eipa vaan noussut kuumetta pojalle ja haavakin on parantunut kasittamattoman hyvin ilman mitaan stafylokokkiantibioottia (varastosta loppu). Pitaisi saada jonkinlainen kipsiviritys siihen, joka mahdollistaisi ihon hoidon, mutta kun ei loydy mitaan metallisia tukia kipsin sisaan laitettavaksi.