Viikonloppua kohti

Aamurapsalla kuulimme etta noin tunnin kavelymatkan paassa edellisena iltana mies oli tullut kaarmeen puremaksi. Kaveri oli lahtenyt kantamaan hanta kohti sairaalaa, mutta ennen tanne saapumista potilas oli ehtinyt menehtya. Kuulemma pari kaarmeenpureman saanutta vuodessa hakee taalta apua ja minulle esiteltiin luusta valmistettua absorboivaa "mustaa kivea", joka laitetaan puremakohtaan imemaan myrkky pois.

Taalla varoitellaan, etta banaanipuissa saattaa lymyta myrkkykaarmeita. Tassa sairaalan ymparistossa on kuitenkin niin tiheassa ihmisia, etta nailta main kaikki luonnon elavat on lahestulkoon kitketty pois tavattaessa. Toisaalta kylla varmaan hiirta ja rottaa riittaisi ihan eri tahtiin, jollei olisi esim. kaarmeita kantaa harventamassa. Taalla muuten en ole tavannut yhtaan rottaa, Intiassa niita tuli vastaan jo hotellin aulassa.

Perjantaiaamuisin on aamuhartauden jalkeen hoitajien, paramedikaalien ja laakarien luento reilu 15 min. Talla kertaa se pidettiin englanniksi, koska oli minun vuoroni. Pyynnosta huolimatta en saanut mitaan aihetta ja pidin pienen patkan sarkylaakkeiden jarkevasta kaytosta. Taallakin kun valilla innostuvat hoitamaan paivystyspotilaan oireita maksimaalisesti ennen kuin diagnoosi on selvinnyt. Vasta-argumentti oli etta potilaat eivat ole tyytyvaisia, jos sairaalassa ei anneta MITAAN laakkeita. Niinpa niin.

Paivan haaste: Infektiotaudeissa paikalliset ova tosi kovia, mutta tuki- ja liikuntaelinsairauksiin ei ole kiinnitetty aivan yhta suurta huomiota koulutuksessa ja tottahan onkin etta harvoin niihin kuollaan. Siksi valilla aika banaalitkin vaivat paatyvat otetuiksi vuodeosastolle. Noin 35 v nainen valitti ilman traumaa alkanutta vasemman reiden etuosan kiputilaa, joka itse asiassa oli kestanyt jo ainakin kolme vuotta, mutta ei merkittavasti haitannut kavelya eika younta. Kiva osata noita knoppeja ja nappituntumalla kyseessa oli selkea meralgia parestetica. Mites sen sitten selitat. Epiphania ei ollut ollut ikina kuullutkaan. Lohdutin hanta silla, etta ei suurin osa suomalaisistakaan laakareista sita tunnista. No mentiin nettiin ja googletettiin mp. Epiphania lueskeli kiinnostuneena ja selitti potilaalle mista on kysymys ja ettei tahan kuole. Siinakin han on hyva. Pari paivaa kokeiltiin amitriptyliinia. En tieda oliko siita juuri apua, mutta potilaan huolen aihe oli ilmeisesti haihtunut ja han halusi kotiutua. Ihan hyva.

Riitta ja Judith olit valinneet aamulla lahtea liikkuvan aitiys- ja lastenneuvolan kanssa 7-10 km paahan kylille, jossa kaydaan kerran kuukaudessa. Pari yhden hengen tiimia tekee mittauksia ja tayttaa neuvolakortteja ym. Paikalla oli kuulemma ollut aika sutina, erinaisia oli kehoitettu tulemaan viikonlopun jalkeen sairaalalle Riitan ua-tutkimukseen ja he palasivat vasta viiden jalkeen saatuaan olla tositoimissa. Saman tien neidit pakkasivat reppunsa ja lahtivat kyydilla reilun tunnin automatkan paahan Mateman rantalomakohteeseen Njassajarven pohjoispaahan.

Jain itsekseni puhaltelemaan. Olin tullut kuusiviikkoisen rupeamani puolivaliin.