Luut vinksin vonksin ja loppu

Nyt sitten oli edessä se viimeinen työpäivä tätä komennusta. Fiilikset ovat pääosin ihan hyvät - aikansa kutakin - mutta joidenkin potilaiden kohdalla kysymys on helpotuksesta ja vastuun siirtämisestä jatkaville . Nämä ovat niitä, joiden kohdalla mikään hoito ei tunnu tepsivän ja tärkeintä on tietää yrittäneensä kaikkensa.

Tulimme kontrolloineeksi muutamia pitkäaikaisia murtumia sekä edellisellä viikolla kipsatun jalan rtgkuvilla. Nuo pitkäaikaiset olivat olleet vedossa jo useamman viikon. En ollut niitä kontrolloinut, koska juuri muuta ei ollut tehtävissä kuin vetohoito. Suomalainen ohje kyllä sanoo että reisiluuhun pitkä ydinnaula murtuman korjaamiseksi ja seuraavana päivänä sauvojen kanssa kävelemään, mutta kun ei täällä ole noita ortopedisiä (kalliita) varaosia eikä osaamista ja näissä olosuhteissa luun tulehtumisriski olisi mieletön. Edellisellä viikolla kipsattu oli se, jonka äitiä vaadittiin viemään lapsensa parempaan hoitoon isompaan sairaalaan, mutta josta äiti rahan puutteen vuoksi kieltäytyi.

Tietyllä tavalla niitä käytäntöjä kuvaavaa on se, että vaikka olin määrännyt edellisenä torstaina rtgkuvan otettavaksi heti pe-aamuna niin seuraavana ke:na ei kukaan ollut ottanut kantaa siihen rtgkuvaan. Itse asiassa kuva oli rekisterin mukaan otettu, mutta sitä ei löytynyt mistään.

Mistä löytyisi se kirurgi, joka ymmärtäisi näistä olosuhteista jotain ja jolla olisi kokemusta ajalta ennen nykyisiä hoitokäytäntöjä? Sain yhteyden kehitysmaassa työskennelleeseen kollegaan ja kävi ilmi, että on todennäköistä, että luonto antaa näissä havaitsemissamme puutteissa aika paljon anteeksi ja korjaa ihmeesti varsinkin lasten murtumissa epätäydellisiä asennon korjauksia. Kaksi huolen aihetta olivat ilmeisen aiheettomia ja kolmannesta annoin työkavereille asennonkorjausyritysohjeet seuraavaa päivää varten ja he lupasivat yrittää parhaansa. Tuskin siitä 14 v pojasta enää jalkapalloilijaa tulee, mutta kun edes pystyisi kävelemään. Taustalla oli siis moottoripyörän päälleajo. Poliisi paikalle saatiin, mutta syyllinen onnistui pakenemaan eikä siis ollut auttamassa aiheuttamissaan hoitokustannuksissa.

Homma oli siis siltä osin paketissa ja keskeneräiset ohjeistettu muille. Itete saa nyt sitten pärjätä ilman minua - minkä se kyllä epäilemättä tekeekin.