Kylla Itetessa yoelamaa on. Ei kylla kuulu liikenteen eika lentokoneiden melua, mutta sirkat ja kaskaat soittavat seka tuhannet sammakot kurnuttavat pitkialle yohon. Neljan ja viiden valilla kiekuvat kukot. Sitten on hetki hiljaista. Viidesta eteenpain laulavat linnut ja kuuden pintaan kanat alkavat kaakattaa ja sitten alkaakin jo valjeta. Jalleen yhden lahes unettoman yon jalkeen (=Lariamin aloittamisesta alkaen) lahdin aamurapsalle ihan virealla mielella.
Amot olivat saaneet tiedon etta kollega Ntuli ei ollut oikein kunnossa, joten toisena tyopaivana olin sitten johtavan laakarin sijaisena. Aamurutiinit olivat jo tutut eli swahilia piisasi. Toinen amo hoiti miesten osaston, joten kiersin con tulkkaamana edellisena paivana jo tutuksi tulleet potilaat prenalla, synnarilla, naisten ja lasten osastoilla. Uusia oli tullut kymmenkunta ja yksi aiti oli tullut yolla synnyttamaan. Onneksi voi hyvin. Opettelin tavaamaan sairaskertomuksen rakennetta ja kayttamaan samaa termistoa kuin kollegat. Naistenosaston hoitaja kiitteli kiertoa ripeaksi. Kello yhden aikaan olin saanut kierrettya ja pakenin lounaalle (amot+cot yleensa juovat paivan mittaan kupposen teeta, tekevat paivan tyot pois ja syovat joskus klo 15 jalkeen). Lounaan jalkeen yritin valtella polipotilaita mutta en onnistunut. Heita oli 3-4 gastriittia, rintarankakipua, pitkittynytta vatsavaivaa. Eli onneksi taas poikkeuksellisen hiljaista.
paivan haasteet: No kierroista selvittiin ja polipotilaiden vaivat olivat melko tavanomaisia, mutta potilaskortit olivat samaa luokkaa kuin kollegoilla privaatissa ennen tietokoneaikaa. Ika oli ainoa suhteellisen selva asia. Nimet (jotka piti kirjata) oli ilmeisesti systemaattisesti kirjoitettu arabiaksi ja oireita ja loydoksia merkitsevat kolme viisi sanaa eivat mitaan kertoneet niin kuin ei mahdollisella viime kerralla todettu dg tai maaratyt laakkeetkaan. Oli taiteiltava ettei olisi aivan ristiin puhunut edellisen hoitajan kanssa.
Toinen haaste loytyi lasten osastolta. Yhdeksanvuotiaan tyton purulenttia polviartriittia oli hoidettu nelisen viikkoa punktoiden ja suun kautta viimeksi kloksasillinilla koska iv-staffarilaakkeita ei ole. Kuume jatkoi tasolla 39 ja saaressa oli syva krooninen haavauma. Rtgkuvan mukaan nivelpinnoista ei juuri ollut mitaan jaljella. Laitettiin polvi huuhteluun ja iv-kloksasilliinit tilaukseen. Kahden viikon odottelun jalkeen vanhemmat veivat tyton kotiin kun laaketta ei vielakaan kuulu. Mitenkahan heille kertoisi etta seuraava hoito saattaa olla reisiamputaatio?
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti