Huilailee

Sitten eka vapaapaiva. Adventtiseurakunnan jasenena lauantaiaamun rutiineihini kuulu jumalanpalvelus. Olin jo Darissa saanut tietaa etta Tukuyun kaupungissa on suuri adventtiseurakunta, jonka jumalanpalvelus alkaa lauantaisin kello yhdeksan. Kun tullessa ajelimme kivikkoisen tien Tukuyusta tanne 42 km ja noin puolitoista tuntia ajattelin etta taisi jaada unelmaksi.

Heti tullessa keskustelin mahdollisuudesta lainata sairaalan moottoripyoraa tarvittaessa ja sain kuulla etta no problem. Mwakalo ja Steven kuitenkin kertoivat etta myos paikkakunnalla Itetessa toimii adventtiseurakunta. Juttelin asiasta lastenosaston osastonhoitaja Lothin kanssa, joka on seurakunnan jasen. Kavin Lothin kotona tuossa kylalla istumassa iltaa torstaina ja han oli kovasti ilahtunut ulkolaisesta vieraasta seurakuntaan.

Tapasimme lauantaiaamuna kylalla kello 8.15 ja kolmen vartin kavelyn jalkeen olimme bambuista tehdylla pienen seurakunnan rukoushuoneella. Tiilikasa odotti vierella kivirakennuksen tekemista varten. Ilmanvaihto toimi hyvin ja kirkonmenot olivat hyvin kotoisat ja samankaltaiset kuin suomalaisissakin adventtiseurakunnissa. Myos monet laulut (jenkkiperua) olivat tuttuja joten sanat saatuaan saattoi seurata mukana. Minua pyydettiin kertomaan terveiset Suomesta ja noin kolmen tunnin jalkeen lahdettiin kavelemaan paluumatkalle. Lapset ilahtuivat saatuaan ksylitolijenkkia. Kielikylpy siis jatkui. Kivaa ja avartavaa paasta mukaan paikallisten arkeen ja viikonloppuun.

Iltapaiva meni lueskellessa. Kavin myos illalla kuuntelemassa laulua luterilaisessa kirkossa. Upeaa oli illalla yhdeksan aikaan kayda taysikuukavelylla ja kiertaa tama sairaalan kukkula (n. 1,5 - 2 km), kuunnella sammakoiden kurnutusta ja sirkkojen soittoa katuvalojen ja liikenteen melun hairitsematta. Tanne maelle kuuluu lisaksi kivasti ihmisten puheen sorinat ja elamisen aanet niin aamun kuin illankin hamarina ja pimeina hetkina. Mukana tuotu suomalainen musiikki loi kotoista nostalgiaa ja antoi kivaa kontrasti lampimaan loppusyyskuun iltaan. Kampalla on tietenkin muuten hyvin hamaraa ja yksinaista (netti on siis kahden sadan metrin paassa) , mutta taalla taytyy tulla itsensa kanssa toimeen.