Eka tyopaiva

Jo illalla olin saanut kuulla etta Mwakalo on heti ma ja ti poissa HIVkoulutuksessa. Aamulla klo 7.30 aamuraportille, jossa kerrataan pe-aamusta alkaen sisaankirjoitetut potilaat ja heidan tulodiagnoosinsa. Sairaalassa sisalla reilu 40 potilasta, joskus enimmillaan 70-80. Tapasin laakari Ntulin, amot ja cot, labrateknikon, rontgenhoitajan ja pari muuta. Kerroin heille Suomen HIVtilanteen (2000 potilasta, Tansaniassa 9,9%vanha, 7 % uusi tieto vaestosta) ja etta Suomessa tavataan 25-40 malariapotilasta vuodessa (Itetessa sama viikossa) ja he ihmettelivat. Klo 8.00 swahilinkielinen aamuhartaus, jossa meidat toivotettiin tervetulleiksi. Sen jalkeen katsottiin paikat Stevenin kanssa ja liityin kiertamaan Ntulin kanssa kolme neljasta osastosta. Ensin yritettiin ymmartaa sairaskertomuksen rakenne, sitten saada selvaa kollegojen kasialasta (onneksi englanniksi), sen jalkeen hahmottaa potilaan tilanne ja lopuksi kysya, etta miten taalla on ennen tehty.

Ensin tulimme prenalle ja synnyttaneiden osastolle - viidentoista vuoden tauon jalkeen. Katilothan taalla synnytykset hoitaa ja amot keisarinleikkaukset eli meikalaiselle jaa jalkiseuranta. Muutama sektoitu oli paikalla ja voi hyvin, heita saattoi jopa kotiuttaa. Kappas vaan viikon vanhan kolmoset nakyvat voivan hyvin. Yksi oli syntynyt ja kaksi muuta sektoitu, olivat ihan virkeassa kunnossa 1500-1900 g painoisina niin etta tammoista menoa taalla. Sitten siirryttiin naisten osastolle. Taalla se tarkoittaa ennen muuta infektioita (malariaa, HIVia, tubia, suolistoloisia, keuhkokuumetta, meningiittia), anemiaa ja vain muutama selvasti gynekologinen. Sitten siirryttiin lastenosastolle samoin viidentoista vuoden tauon jalkeen: malariaa, keuhkokuumetta, anemiaa (tarkoittaa taalla Hb 20-60), suolistoloisia, alaraajamurtumia, HIV+. Periaatteessa siis primaarikontakti oli tehnyt taudinmaarityksen ja aloittanut hoidon, pitaa vain ottaa kantaa onko jotain jaanyt huomaamatta ja tarkistaa diagnoosia labrojen ym. valmistuttua. Pitaa miettia toisen tai kolmannen linjan vaihtoehtoa, jos potilas ei lahde piristymaan. Katta pidempaa kaipasi, kannykassa oleva yleislaakarin kasikirja ei tarjonnut yksityiskohtaisia vastauksia kaikkeen.

Joskus yhdentoista jalkeen oli kierretty ja kaytiin teella sairaalan kanttiinissa. Sielta tultua polilla oli muutama potilas odottamassa laakarin kantaa esim. labrojen ja rtg:n jalkeen. Nuori kollega oli ilmeisen ilahtunut kun sai kerrankin yhdessa pohtia mika potilasta vaivaa ja etta mita hanelle voisi tehda. Kroonista pleuriittia, gastriittia, anemiaa, vatsakipuja. Itse joutui opettelemaan kaytettavissa olevat laakkeet, infektio- ja parasiittitautien hoitoa, elamaan ilman labraa ja mahdollisuutta lahettaa potilasta eteenpain spesialistille. Nyt kuivan kauden lopulla potilaskuorma on vahaisempi ja lounastauon jalkeen klo 14 ajan saattoi kayttaa uusien asioiden opiskeluun.

paivan haasteet: Swahili ja varsinkin hyvin yleisesti kaytetty paikalliskieli njakusha, jotka eivat juuri muistuta toisiaan. Tasta seuraa tietenkin uutena kokemuksena riippuvuus eritasoisista tulkeista. Kirurgisista ja infektio-ongelmista viela jotenkin selviaa, mutta psykiatriset anamneesit ovat varsin karuja. Erityishaaste kollegoiden kasiala joka nakyy olevan globaali ongelma.