Synnyttajat hukassa

Suurin osa aideista synnyttaa kotona. 15 km sateella on puolisen tusinaa dispensarya - terveysasemaa, joissa saa hoitajan ja con apua synnytykseen ilmaiseksi. Siella on siis periaatteessa myos huone sita varten, ei valttamatta erityisia varusteita. Jos dispensaryssa tulee ongelmia, synnytys ei etene tms. vaikeaa niin jarjestetaan jostain kuljetus tai tilataan sairaalasta"ambulanssi" ja potilas saadaan tanne kammottavia teita pitkin tunnin puolentoista kuluessa. Joskus ambulanssi tilataan kotiin ja sairaalaan paasy kestaa kolmekin tuntia. Ambulanssi on siis maastoauto vailla mitaan varusteita ja hoitohenkilokuntaa. Sairaalaan tulo ja taalla synnyttaminen maksaa jonkin verran, ehka 6-18 euroa hoitoajan pituudesta ja tarvittavista toimenpiteista riippuen. Synnyttajat kotiutuvat seuraavana paivana (se maksaa ehka pari euroa), sektoidut ovat taalla viikon. Viime mainittuja taitaa olla yli puolet, tanne kun yleensa tullaan siis vasta kun ongelmat ovat jo kasilla.

Paatavoite on selkeasti aidin hengen pelastaminen. Jolleivat pikkuisen evaat riita ensitunteihin niin paljoa ei ole tehtavissa ja noyrasti nuo aidit sen tuntuvat hyvaksyvan. Sitten seuraavina paivina pieni voi jo saada iv antibiootteja jos tarvetta ilmenee.

Jostain kumman syysta synnytysrintamalla on kasittamattoman hiljaista nyt kun kerrankin olisi osaava spesialisti paikalla. Tein tilastoa etta kahden viime vuoden aikana synnytyksia ja sektioita on ollut 15-25 kuukausittain (max 37) ja kuluneen lokakuun alkupuoliskolla vain kaksi. Riitta on sikali alkanut vahan turhautua jo alkuunsa, vaikka on tarjolla kylla ollut gynekologista pohdintaa ja ultraa. Ei taalla tietenkaan mitaan ongelmia kaivata ja luonnonvoimillehan ei mitaan voi.

Hoitoperiaatteet

Naissa olosuhteissa hoito lahtee eri perustein liikkeelle kuin mita on Suomessa oppinut. Oivaksi kasikirjaksi on osoittautunut laakarin kansliasta loytynyt The BlueBook (ks. tarkemmin myohemmin Apuvalineet), joka on saksalaisten kollegojen luoma manuaali kehitysmaaolosuhteisiin. Kun ennen Iteteen saapumista GH-kurssin aikana tutustuimme tansanialaiseen terveydenhuoltojarjestelmaan niin kaikissa toimipisteissa nakyi niita Top ten listoja seinilla eli kymmenen eniten hoidettua diagnoosia. Lahestymistapa hieman hymyilytti, mutta taalla kaytannossa se on osoittautunut hyvin perustelluksi. Kun et saa veriviljelyita tai pikacrpta ym. paivystyksena niin on vain toimittava ja muistettava etta tavallisimmat sairaudet ovat yleisimpia eli taytyy tietaa mitka niita ovat. Tarkoituksenahan on ehtia infektion vauhtiin mahd. pian mukaan silla meningiittin ja malarian kanssa ei monesti ole aikaa korjausliikkeisiin.

BlueBook rajaa hyvin tarkoin sen mita hoidetaan ja esim. kaikki skopiat ym. konetutkimukset ja kroonisten (jatkuvaa laakitysta vaativien) sairauksien hoidot se luokittelee aarimmaisessa koyhyydessa turhiksi. (Viimemainittuja tulee hoitaa elamantapavalinnoilla ei laakkeilla.) Tassa muutamia suoria lainauksia yksinkertaistettuna: Anamneesi on tarkein tyokalu. Yleensakin tutkimuksia tulisi tehda vasta jos ensin valittu hoito ei tehoa. Aina pitaa olla aikaa potilasohjaukselle ja kirjaamiseen. Pelkka epaily parasiittitaudista on aihe laakita esim. matokuuri kahdesti kolmasti vuodessa, silla vain siten saadaan ympariston kokonaisparasiittikuormaa ja uusintainfektioalttiutta vahenemaan. Malariaepaily on peruste laakitykselle. HIV on kliininen diagnoosi eika mahdollinen positiivinen testitulos vaikuta potilaan hoitamiseen (paitsi pidentaa tubin hoitoaikaa puolella).

Kylla taallakin banaliteetteja tulee vastaan eli sellaisia sairauksia, joihin ei kuole. Ihmiselamaan nekin kuuluvat.

Malariaa malariaa

On kylla raju tauti ja inhottavan monimuotoinen ja usein ihmisia kaatuu suurin piirtein seisovilta jaloilta 40 asteen kuumeeseen, kouristuksiin ja tajuttomuuteen. Vaikka on siis kuiva kausi ja vahiten hyttysia niin naita malariapotilaiksi osoittautuvia tule muutamia joka paiva sisaan. Paljonko jaakaan tuonne kylille ja vuoden lopussa sateiden alkaessa maara moninkertaistuu, pahinta on huhtikuussa. Paikallisilla on jonkinlaista immuniteettia niin etta selviavat pienella kuumeilulla mutta kylla naita tosikipeitakin on ihan liikaa.

Paivan haaste: Taa oli aika surkea paiva. Meille tuli 1,5 v tytto korkeassa kuumeessa oireiltuaan kolme paivaa. Hb oli 6 (siis kuusi) sopien rajuun malariaan. Tunnin sisalla han lakkasi hengittamasta. Oli rajusti koskettavaa kun koko lastenosasto itki nuoren aidin mukana. Hanen edellinen lapsensa oli menehtynyt vuotta aiemmin...

Vt. ylilaakarina

Oli siis Riitan ensimmainen tyopaiva ja johtava Mwakalo oli koko viikon pois. Pidimme aamupalaverin minun johdollani eli englanniksi. En ollut aikaisemmin kiertanyt miesten osastolla, joten kaikki potilaat olivat minulle uusia. Onneksi viikonlopun uudet vatsapotilaat olivat paranemaan pain, kenella oli gastriitti, kenella keuhkokuume ja kenella matoja. Onneksi ei tullut uusia leikkauskandidaatteja. Riittakin korosti, etta sektioita lukuunottamatta operaatioaktiivisuus hanella on ollut vahaista viimeaikaisessa toimenkuvassa. Samoin lastenosasto oli hanelle sikali uutta, etta perinatologi ei juuri hoida infektioita Suomessa. Mutta erityisesti vatsavaivaisten naisten kohdalla hanen ua-osaamisensa oli hyvin kayttokelpoista.

Luonnollisesti kaikki raskaana olevien tarkastukset tulivat hanen tehtavakseen. Mainospala edellisen paivan jumalanpalveluksessa oli mennyt perille: polijonossa oli niin gynekologisia kuin lapsettomuusongelmaisia nuoria parejakin uutena potilasryhmana. Ja labrateknikko yllatti meidat: vimosen paalle hyva analyysi siemennesteesta - olikohan kukaan hoksannut aiemmin pyytää? (Han on vuosi sitten valmistunut koulusta ja selvasti sormet syyhyaa haasteisiin.) Iltapaivalla tuli sektoitavaksi yksi pitkittynyt synnytys ja suomalaisen silmin siinä paikallista tekniikkaa on kylla syyta kehittaa ja erityisesti nopeuttaa. Aiti ja lapsi selvisivat toimenpiteesta.

Paivan haaste: Afrikkalaisissa asunnoissa kaytetaan paljon avotulta ja siksi palovammat ovat tavallisia. Lapset kaatuvat tuleen tai saavat kuumia nesteita paallensa. Myos nukkuessa poltetaan itseaan. Miesten osastolla tapasin 49v miehen, joka oli tullut hoitoon jo 3.8. Hanella on epilepsia ja kohtauksen saatuaan han oli joutunut tuleen ja polttanut molemmat saarensa ympariinsa. Ongelmana ovat erittavat laajat palovammat, joissa ei ole akuuttia tulehdusta. Fibriinikatetta kyllakin. Kuivat (!) sidetaitokset vaihdetaan joka toinen paiva. Ollapa mahdolisuus ihonsiiroihin niin pianhan ongelma olisi pois paivajarjestyksesta. Nyt sitten vain opetetaan haavan paikallishoitoa, yritetaan pitää taitokset kosteana 24 h, yritetaan saada potilas liikkeelle verenkierron elvyttamiskeksi jne. Ollapa edes haavanhoitaja jota konsultoida. Saa nahda minka vuoden jouluksi potilas kotiutetaan.

Vapaa-aika

Vapaata on periaatteessa paivittain klo 15.00 alkaen ja valoisaa riittaa klo 18.30 saakka. Takapaivystys ei hirveasti sido eika varsinkaan kuormita. Co katsoo kaikki potilaat ja siis konsultoi tarvittaessa lahinna silloin kun pitaa miettia esim. leikkausta. Katilot hoitavat synnytykset itsenaisesti eivatka tavallisesti laakaria/amoa kysele.

Tietenkin voit varata itsellesi ajankulua jo kotimaasta. Valoisan aikaan voi ulkoilla ja miksei pimeallakin, jos ei pelkaa malariamoskiittoja. Ei niita kylla nain kuivaan aikaan tassa sairaalamaella nay ja kaikkia lentavia itikoita on paljon vahemman kuin Suomen kesassa. Tulee tietenkin muistaa, etta joka paivahan meille tulee malariapotilaita tuolta ymparoivista puskista myos nain kuivalla kaudella. Liikkumisen koen myos pimealla turvalliseksi ja yksin. Olen yrittanyt kysella asiaa ja tullut siihen kasitykseen, etta kylla taalla varkaita on, mutta ei mitaan vakivaltaisia ryostoja.

Kavely iltapaivalla on ihan jees lampotilan puolesta, mutta kuitenkin helposti sen verran hikista puuhaa etta juoksemista en suosittele. Kolmeen suuntaan on banaania banaania banaania ja yhteen suuntaan on aluksi vahan banaania, mutta tie nousee upeasti ylos vuorenrinnetta ja tuuli yleensa puhaltelee siella kivasti ja maisema avartuu. Keskipaivan aurinko on yllattavan polttava, mutta suojaamallahan siita selvitaan. Jonkinlaisen pyoran taalta saa lainaksi, mutta nuo maet tekevat hieman ongelmaa. Jos lahdet banaanisuuntiin niin tie vie koko ajan alaspain ja paluumatka on rankka tai erityisen rankka. Tuo nouseva suunta on sitten rankka alussa ja paluumatka on alamakea. Ei siis hirvean kivaa pyorailtavaa vaikka nuo lahitiet kohtuullisessa kunnossa ovatkin.

Asuntomme maisemassa kollottaa puolisen tusinaa tulivuoren kraateria, joissa muutamissa on jarvi keskella. Lahimmalle ihan natille oli noin puolen tunnin kavelymatka per suunta.

Itse olen lainannut sairaalan enduro 125 cc moottoripyoraa ja sillahan matka taittuu jo ihan kivasti. Onneksi se on enduro silla valilla tie on pelkkaa nyrkkia isompaa irtokivea tai 5 cm pelkkaa polya tai hienoa hiekkaa. Matka Matemaan pitaisi olla 32 km (taitaa olla linnuntieta) ja minulla meni siihen reilu tunti ja vartti tosin samalla maisemia katsellen. Matema on siis Malavi- eli Njassajaerven pohjoispaa ja kuuma ja upea beachpaikka vuoriston laskeutuessa jarveen. Tassa on parin tunnin ajomatkan paassa paljon sellaisia upeita maisemallisia kohteita. Iltapaivisin olen sitten kiertanyt motskarilla kaikki lahikylat ja katsellut ihmisten arkea - mp:lla yleensa menomatkan saa lahes kokonaan rullata sammutetulla koneella ja ylamaki paluumatkalla ei haittaa. Motskarilla voi myos ajaa tuonne vuorten juurelle ja lahtea niita nousemaan halutessaan, siella on jalkaisin kuljettavia polkuja siella taalla.

Internetissa voi kruisailla mielenkiinnon mukaan ja se on pimealla helposti pää-asiallinen ajankulu. Ehka noihin paikallisiin kuoroihinkin voi liittya esim. kielen opiskelun tehostamiseksi, varmaan ei tulisi aika pitkaksi. Suunnittelemani swahilin opiskelu on jaanyt aika lailla taka-alalle, eika vahiten siksi, etta ihmiset puhuvat taalla niin paljon nyakusyaa, joka on eri kieli.

Viikonloppuja ajatellen taalta voi kylla matkustaa kauemmaksikin esim. safarille. Lahin puisto on 400 km paassa ja sinne menoa suunnitellaan. Talon auto heittaa bensojen hinnalla lahikaupunkeihin.

Sunnuntain seremonia

Sunnuntaiaamu oli leppoisa niin kuin taalla viikonloppuisin yleensa. Menimme luterilaiseen kirkkoon kymmeneksi. Talla kertaa kirkko oli vain puolillaan. Menot olivat tuttuun tapaan swahiliksi ja musiikki oli jalleen erityisen nautittavaa. Yritimme Judithin ja Riitan kanssa jalleen istuutua salin takaosaan, kun meidat tultiin noutamaan ja istutettiin alttarista seuraaviin penkkihin. Jos viela muistatte viime sunnuntaista niin comme monitoimiHenry toimi kappalaisena. Talla kertaa paivystajaco Ali oli sahkokitarassa, kosketinsoittimissa ja kuoron vetajana jumalanpaveluksen ajan. Riitta ja Judith odotetusti esiteltiin seurakunnalle ja he kertoivat hieman itsestaan. Kesken jumalanpalveluksen Ali kavi virantoimituksessa. Jumalanpalveluksen jalkeen kirkkoherra pyysi meita seuraamaan itseaan kirkosta poistuttaessa ja kuoro esiintyi meille viela erikseen kirkosta ulos paastyamme.

Ali vinkkasi minut kirkon jalkeen katsomaan juuri tullutta vatsakipuista umpparia epaillen. Ei tuntunut leikattavalta ja nuoren miehen masu rauhoittuikin muutaman paivan kuluessa.

Uutta osaamista

Lauantaina olisi talla kertaa ollut jumalanpalvelukseen 1,5 h kavelymatka per suunta. Jatin sen kuitenkin valiin kun Riitan tulo oli mennyt niin myohaan ja paallimmaisiin kysymyksiin vastattuani nukkumaan meno oli venahtanyt puolille oin. Jostain syysta toimeksiantajamme edustaja ei ollut nahnyt aiheelliseksi informoida kollegaa siita, etta toinen suomalainen laakari on paikalla.

Aamulla herattyamme ylil Mwakalo lahti kierrattamaan paikkoja. Sovimme kuitenkin pian etta mina voin hoitaa perehdytyksen loppuun. Mwakalo oli siita erityisen kiitollinen, silla han pystyi kayttamaan saastyneen ajan seuraavan paivan matkan valmisteluun. Samoin sovimme, etta hoidan takapaivystajan tehtavat tukeutuen Riittaan mahdollisissa synnytystapauksisa. Mwakalo oli lahdossa heti aamusta 1500 km paahan Kenian rajalle Luterilaisia sairaaloita Tansaniassa hallinnoivan organisaation ELCT:n organisaatiotapaamiseen ja palaisi vasta viikon kuluttua perjantaina. Jatkoimme siis itseohjautuvalla systeemilla koko viikon.

Kavimme siis lapi rakennukset, osastot, sairaskertomusten rakenteen ynna muita tyohon liittyvia kaytannon asioita ihan selvalla suomen kielella. Loytyi myos swahilinkielinen aitiyskortti, jonka rakenne vastasi hyvin suomalaista ja kielesta huolimatta spesialistin oli helppo loytaa sielta haluamansa tieto. Muuten paiva meni ymparistoon kavellen tutustuessa ja kuulumisia vaihtaessa. Olemme kaikki hyvin sopeutuneet yhteisasumiseen ja aloittaneet myos yhteisten matkojen suunnittelun.

Paivan haaste: Varhain aamulla sairaalan oli tuotu edellisena paivana kolmannen lapsensa synnyttanyt 28 v nainen, joka oli pian synnytyksen jalkeen menettanyt tajuntansa. Koska han ollut seuraavaan paivaan mennessa vironnut hanet tuotiin sairaalaan. Matkan aikana - joka on hyvin rankka nailla surkeilla teilla - vauva oli menehtynyt. Meningiittilaakityksesta huolimatta aitikin menehtyi seuraavan vuorokauden kuluessa. Taalla on hyvin paljon nuoria leskia - niin mies- kuin naispuolisia.